Miksi tieto on salaista? Miksi tiedustelun toimijoiden toiminta tai niiden tuottama tieto on salaista? Mitä halutaan salailla?
Yllä olevat kysymykset ovat oleellisia. Pyrin lähestymään asiaa tiedustelun näkökulmasta.
Akateeminen tutkimus, jota tiedustelu tietyssä mielessä muistuttaa (antaa mm. lisäarvoa päätöksentekoon) on suurimmilta osin julkista. Miksei siis myös tiedustelutieto ole julkista? Vielä oleellisemmalta esitetyt kysymykset vaikuttavat maissa, joissa kansalaisen yksityisyys ja hallinnon avoimuus ovat merkittävä osa arvomaailmaa.
Suomessa kaikessa julkishallinnossa oikeutta saada tietoja viranomaisten toiminnasta ohjaa julkisuusperiaate. Perustuslaki määrittää, että kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin (PL 2§). Kuitenkin merkittävä osa julkishallinnon toiminnasta ja sen käsittelemästä tiedosta on salassa pidettävää niin Suomessa kuin muuallakin. Tärkeimpiä salattavia asioita ovat maanpuolustukseen, ulkomaansuhteisiin tai vaikkapa tiedusteluun liittyvät asiat.
Tiedustelun yksi perimmäisistä tarkoituksista on saavuttaa suhteellista etua kilpailuasemassa oleviin tahoihin nähden. Oletettavasti tämä vastapuoli tekee samoin omien kykyjensä ja resurssiensa puitteissa. Tähän vastakkainasetteluun kulminoituu suurin osa syistä, miksi tiedustelutoiminta ja sen tuotteet ovat usein salaisia. Mittarina käytetään tiedon luvattoman paljastumisen aiheuttamaa haittaa tai vahinkoa valtion turvallisuudelle tai edulle.
Aloitetaan organisaatioista. Nykyisessä informaatioyhteiskunnassa kokonaisten organisaatioiden pitäminen salassa on entistä hankalampaa, toisin kuin esimerkiksi kylmän sodan aikana. Tästä syystä ainakaan länsimaissa oikeasti salaisia organisaatioita on oletettavasti vähän tai ei ollenkaan. Kuitenkin käytännössä kaikkien tiedustelua harjoittavien organisaatioiden toiminta on salaista. Tärkeimmät syyt tähän lienevät:
- Organisaation operaatioiden (esim. tiedonkeruu), lähteiden, toimintatapojen ja menetelmien salaaminen vastatiedustelun vaikeuttamiseksi
- Organisaation henkilöstön ja heidän osaamisensa salaaminen heidän turvallisuutensa takaamiseksi (erityisesti henkilötiedustelun osalta)
- Kansainvälisen tai organisaatioiden välisen tiedonvaihdon salaaminen luottamuksen vuoksi
Tiedon salaamisen peruste voi olla tieto itsessään tai siitä johdettavissa olevat asiat. Yhtenä merkittävänä perusteena tiedon salaamiselle on sen keräysmenetelmien suojeleminen. Saattaa olla, että tieto itsessään pysyy samana, mutta se miten tieto on saatu, määrittää suojaustason. Esimerkkinä voisi olla vaikka seuraava fiktiivinen tilanne (esimerkissä on käytetty suomalaisia suojaustasoja): Valtio X on siirtämässä taktisia ydinohjuksia valtion Y läheisyyteen vastavetona tämän uhkauksille kauppasaarrosta. Tämän informaation (ohjuksien siirtäminen) turvaluokitus voi vaihdella seuraavasti:
- Mikäli valtio X julkistaa tiedon esimerkiksi mediassa tai vaikkapa presidentin puheessa, on tieto julkista tai luokiteltu korkeintaan salassa pidettäväksi suojaustasolle IV (ST IV)
- Mikäli valtion X sotilasasiamies ottaa asian puheeksi cocktailkutsuilla valtion Suomen sotilasasiamiehelle, on tieto (diplomatian sääntöjä kunnioittaen) luottamuksellista (ST III) tai jopa salaista (ST II).
- Mikäli tieto saadaan henkilötiedustelun (Human Source Intelligence, HUMINT) kautta vaikkapa joltain valtion X suurlähetystön työntekijältä, on tieto vähintään salaista (ST II) tai jopa erittäin salaista (ST I)
- Mikäli vastaava tieto saadaan signaalitiedustelun (Signals Intelligence, SIGINT) kautta, luokitellaan tieto joko salaiseksi (ST II) tai erittäin salaiseksi (ST I)
Kaikissa edellä esitetyissä esimerkeissä itse informaatio on täysin sama (ohjusten siirtäminen). Miksi näin? Tietoon liittyy aina viittaus tiedon alkuperään. Tiedon alkuperäinen omistaja (se, joka haluaa salata sen) pystyy usein päättelemään tai selvittämään, miten tieto on vuotanut. Tämä on osa vastatiedustelua. Eri menetelmillä kerättyjen tietojen tuleminen julkisuuteen saattaa siis vahingoittaa valtion tai organisaation etua eri tavoin.
Edellä käsiteltiin tiedon keräämismenetelmien vaikutusta tiedon salaisuuteen. Tiedusteluun kuuluu kuitenkin keskeisimpänä osana kerätyn tiedon käsittely ja analysointi. Tässä yhteydessä kerätty tieto tuleekin erottaa siitä tiedosta tehdyistä analyyseistä. Esimerkkinä avoimien lähteiden tiedustelu (Open Source Intelligence, OSINT). Lähteet (tieto) itsessään ovat julkista tai laillisia menetelmiä käyttäen helposti saatavia. Tämän tiedon perusteella tehtävät analyysit puolestaan ovat usein turvaluokiteltuja, koska analyysi tultuaan julkiseksi paljastaisi liikaa 1) tiedusteluorganisaation kyvystä analysoida tietoa 2) päätöksentekijöiden tulevien päätöksien perusteista (ml. tiedusteluorganisaatioiden suositukset)
Tiedustelun saavutukset ja ”tiedustelutappiot” puolestaan salataan usein koska toiminnan menestyksellisyyden (tai menestymättömyyden) paljastuminen hankaloittaisi merkittävästi tiedustelun järjestämistä jatkossa. Tähän liittyy se aspekti, että organisaation toiminta ja suorituskyky pyritään pitämään paremmin salassa kuin yksittäinen tiedustelutieto. Mikäli yksityiskohtia organisaation toimintakulttuurista ja kyvyistä paljastuu, voi sen toiminta lamaantua pitkäksikin aikaa. Tiedustelu on pitkäjänteistä työtä.
Aihepiiriin liittyviä lakeja, asetuksia ja hallituksen esityksiä Suomen osalta:
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta.
Valtioneuvoston asetus tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa
disputed intel 